Itseni esittely tuottaa
minulle toisinaan suurta tuskaa ja varmasti niitä harmaita hiuksiakin. Tämä ei
suinkaan johdu siitä, etten pitäisi huomiosta – päinvastoin! Ongelmani on määrittelyt, tarkemmin sanottuna ammatin
määrittely. Minulla ei ole (vieläkään) selkeää ammatti-identiteettiä. Olen teatterialan, vai pitäisikö sanoa kulttuurialan,
sekatyöläinen.
Koulutukseltani olen
teatteritieteilijä, taiteen tutkija. Maisteriksi valmistuin joulukuussa 2012. Gradussani Sì, mi chiamano Mimì kirjoitin roolianalyysiin Giacomo Puccinin La Bohème -oopperan Mimìstä. Analyysi
perustui sekä partituuriin että librettoon. Edes opiskelijana en siis osannut
kunnioittaa oppiaineiden rajoja, vaan työni tasapainotteli teatteritieteen ja musiikkitieteen
rajamaastossa. Näkökulma on lopulta kuitenkin näyttämötaiteen puolella. Toisaalta taas
olen esiintynyt eri näyttämöillä yli kymmenen vuoden ajan, ja sielläkin
työnimikkeet ovat vaihdelleet akrobaatista laulajaan ja näyttelijästä
tanssijaan, sekä viimeisimpänä oopperan näytäntöjörjestäjään. Moniin töihin olen päätynyt sattuman kautta ja osittain jo lapsena
aloitettujen harrastusten kartuttamien taitojen sekä uusien ja vanhojen tuttujen kautta. Olen toiminut ja tehnyt
valintani ensisijaisesti sen mukaan mikä minua kiinnostaa. En ole halunnut
rajata kiinnostustani vain yhteen asiaan, vaan minua kiehtoo se miten eri
taiteenmuodot ja näkökulmat tukevat toisiaan. Voisi sanoa, että siinä missä
taiteen tutkijan katse on katsomosta näyttämölle ja esiintyjän näyttämöltä
katsomoon, seison minä siinä välissä ramppirajalla (tai sitten istun järjestäjän kopissa). Määrittelyn kannalta tämä
on haaste, mutta lopulta koen että juuri tämä näkökulma on minun vahvuuteni.
Mi Piace -blogin
perustin tarpeesta kirjoittaa taiteesta. En halua rajata blogin aihetta
mihinkään tiettyyn taidemuotoon (mainitsinko jo etten
halua asettaa kiinnostukselleni rajoja…), vaan haluan kirjoittaa siitä mitä näen, koen ja ajattelen. Blogini nimi
Mi Piace on italiaa ja tarkoittaa jostakin pitämistä, jostakin tykkäämistä
(piacere = miellyttää, pitää). Valitsin tämän nimen, koska haluan kirjoittaa
asioista, joista pidän ja nautin.
Ja kuten Mimì laulaa
aariassa Sì, mi chiamano Mimì:
Mi piaccion quelle cose che han sì dolce
malia,
che parlano d’amor, di primavere,
che parlano di sogni e di chimere,
quelle cose che han nome poesia.
Pidän kaikesta missä on suloa ja taikaa,
mikä kertoo rakkaudesta, keväästä,
mikä puhuu haaveista ja unelmista,
sellaisesta mitä sanotaan runoudeksi.
suom.
Leena Vallisaari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti