Puccini-love

Giacomo Puccinin Turandot palaa jälleen Kansallisoopperan ohjelmistoon. Kävin aiemmin viikolla katsomassa pääharjoituksen eikä Puccini pettänyt tälläkään kertaa. Rakastan Puccinin musiikkia, kauniita melodiakulkuja ja ihon alle tunkeutuvaa voimaa. Toivottomana romantikkona haluan vaikuttua ja sukeltaa pää edellä Puccinin oopperoiden romanttisten tarinoiden maailmaan. Turandotissa etenkin massiiviset kuorokohtaukset aiheuttavat positiivisia väristyksiä. Ihmisääni on ensimmäinen instrumentti, jota kuulemme ja jota jokainen omalla tavallaan osaa soittaa. Siksi se varmasti vaikuttaakin meihin niin syvästi.

Turandot jäi Puccinin viimeiseksi oopperaksi. Itse asiassa maestro kuoli sitä kirjoittaessaan ja oopperan viimeisteli hänen oppilaansa Franco Alfano. Kerrotaankin, että Turandotin kantaesityksessä kapellimestari oli keskeyttänyt esityksen ja todennut oopperan päättyvän, sillä tässä kohtaa maestro kuoli. Tapauksesta on aikojen saatossa kuultu niin monta versiota, ettei tarkoista sanoista ole enää tietoa, ainoa mitä voidaan pitää varmana on se, että esitys keskeytettiin. Seuraavissa esityksissä Alfanon finaali kuitenkin oli jo mukana.

Minä aion palata katsomoon vielä uudestaan varsinaista esitystä katsomaan, minkä jälkeen kirjoitan siitä tarkemmin. Pääharjoituksen näkemisen jälkeen ymmärsin, että minun täytyy myös palata Puccinin sankarittarien pariin. (Olen siis kirjoittanut graduni Puccinin La Bohèmen Mimìstä) Huomasin myös, että Puccinin oopperoita on tällä kaudella ihastuttavan paljon tarjolla nähtäväksikin*, joten asia on minun puolestani selvä. Haluan kuitenkin lukea muutamia lähdeteoksia ja tutkia aihetta vielä paremmin ennen kuin kirjoitan siitä tänne. Mutta varmaa on, että kirjoitan aiheesta lisää ennemmin tai myöhemmin.

<3 Mi piace

* Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistoista löytyvät ainakin Turandot, La Bohème, Madama Butterfly ja Manon Lescault.